Tarina puolivuotiaasta vauvasta ja filosofista
marraskuuta 16, 2017"Kolmen lapsen vanhemmuus on ollut tähän mennessä opettavainen kuusi kuukautta. Vaikka miten yritin, en voinut valmistautua rintaa puristavaan riittämättömyyden tunteeseen enkä myöskään rakkauden tunteeseen, joka pulppuaa yli äyräiden päivittäin. Haleja ja hampaiden kiristystä, vauvantuoksua ja väsymystä, napinaa ja niin niin paljon naurua."
Kirjoitin Instagramiin toissapäivänä, kuopuksen täyttäessä puoli vuotta. Jollain tapaa taas pelkäsin tätäkin virstan- (vai sitten virtsan?) pylvästä kun tuntuu niin haikealta tämä kuopuksen kasvaminen. Mietin, että saisinko otettua kuvat vauvan nukkuessa. Koska sellaisiahan suloiset vauvakuvat on. Mutta mitä vielä! Yllättäin eilen näitä kuvia ottaessa tulikin ihan valtaisa ilo. Vauvakuviin tuli ihan uutta eloa kun malli ei vain nukukaan.
Hän on ja kasvaa koko ajan omaksi persoonakseen ja se jos mikä on vähintään yhtä ihmeellistä kuin pieni uusi elämä – jopa ihmeellisempää. Toinen puoli vauvavuotta on jäljellä ja aion nyt nauttia tästä puoliskosta juhlien tätä kasvun ja uuden oppimisen ihmettä, joka päivä. Jollain tavalla jopa hukuin siihen tunteeseen, että "muista tämä vauvantuoksu" ja "pistä nyt mieleesi tämä hetki kun vauva tuhisee rinnalla".
Muistoja ei voi pullottaa eikä aikaa pysäyttää. Hitto se vanha klisee on totta. On vain nautittava kyydistä.
0 kommenttia