Luinpa tässä juuri eräältä äitiysvaatteita kaupittelevalta mainossivustolta, että äitiysvaatteet ovat tyylikäs ja helppo pukeutumisvinkki XL-kokoiselle naiselle. Ei liene lainkaan yllättävää, että juttu oli miehen kirjoittama... Toki olen minäkin blogiläksyni lukenut ja tiedän, että samaa vinkkiä on jaettu kyllä ihan tyyliblogeissakin. Eikä minusta ole mitenkään noloa, että joku ostaisi äitiysvaateosastolta. Kuten ei sekään jos löytää lastenvaateosastolta ja miesten osastolta itselleen sopivia, kivoja vaatteita.
Rohkenen silti väittää, että moni raskaana ollut nainen kiittää sitä onnenpäivää kun on sen verran palautunut synnytyksestä, että voi taas pukea ne ihanan normaalit housut jalkaansa. Kokosin omat kokemukseni ja vinkkini äitiyspukeutumisesta.
Rohkenen silti väittää, että moni raskaana ollut nainen kiittää sitä onnenpäivää kun on sen verran palautunut synnytyksestä, että voi taas pukea ne ihanan normaalit housut jalkaansa. Kokosin omat kokemukseni ja vinkkini äitiyspukeutumisesta.
Minulla on ollut koko näiden kahden raskauden väliajan (kyllä, sen neljä vuotta) edelleen yöpaitoina hennesin imetystopit. Rintaliivit päällä olisi omituista nukkua, mutta toisaalta ahdistaa myös olla kokonaan ilman "tukea". Pari vuotta tuo mies jaksoi asialle kuittailla, vaikka nykyään pieni sanominen olisi ehkä paikallaan ja voisi vaihtaa nuo nukkavierut (lue: ihan mielettömän pehmeät) topit uusiin.
Olen aika onnekas, että kroppani ei kerää ihan älyttömiä määriä ylimääräisiä kiloja raskausaikana. Vaikka tässä raskaudessa olikin suruliputuksen päivä kun ylitettiin sellainen kymmenluku, joka ei mennyt viimeksi rikki edes raskauden lopussa. Pystyn pukeutumaan raskaana ollessa omiin vaatteisiin aika pitkään. Käytän paljon legginsejä ja rentoja, pitkiä paitoja, joten mitään huonoja kokemuksia äitiysvaatteita kohtaan ei oikeastaan edes ehdi syntyä.
Kukkaleggarit ovat Silverjunglen naisten perusmallistosta, mutta niissä on todella joustava vyötärö ja niistä on tullut ihan lempparivaate Mamaliciouksen pitkän harmaan collegen kanssa. Taas voin kiittää onneani, että töissä ei tarvitse pukeutua vaikkapa housupukuun. Uskon, että juuri bisnesala on tässä vaikein ja raskausajan pukeutuminen aiheuttaa suurta päänvaivaa.
Äitiysvaatevalikoimani
Ehkä siis hyvien geenien ansiosta, tai vaihtoehtoisesti tylsän tyylini takia, pärjään siis todella suppealla "äitiysvaatekaapilla". Eevelin odotukseen ostin huutonetistä paketin mammahousuja ja taisin yhdet ostaa ihan kaupastakin, mutta hennesin äitiysfarkut eivät vain sovi mun kropalle. Tai ehkä sopisi jos olisi luonnetta ottaa se kaksi kokoa isommat kuin normaalisti. Olen kuullut, etten ole tässä yksin. Todella kieroutunutta huumorintajua suunnittelijoilta, kun odottavat äidit tuntevat itsensä monesti muutenkin valaiksi ja pukeutuminen on vaivalloista.
Tuolloin jotenkin edes tajunnut etsiä muita vaihtoehtoja. Nyt olin kuullut Mamaliciouksen housuja kehuttavan ja klikkasin ostoskoriin parit, housut, kun olin käyttänyt jo kolmatta kuukautta samoja leggingsejä. Molemmat housut olivat alehintaan, joten investointi ei ollut suuri. Äitiyshousuja minulla on siis neljät (kahdet farkut, siniset ja punaiset, äitiysleggarit ja löysät tavalliset leggarit) ja näillä ajattelin pärjätä vielä loputkin viikot. Korkeintaan tarvitsen uudet mammaleggarit, jos ne menevät rikki.
Housut myin viimeksi synnytyksen jälkeen pakettina eteenpäin ja lopullista hintaa niille jäi siis aika vähän. Äitiyspaitoja en ole tarvinnut, kuin tuon hupparin, joka on minusta kaikin puolin ihana ja sitä tulee ehkä vielä ikävä, mutta mallin vuoksi sitä ei oikein ilman masua viitsi käyttää. (Ja se masu ei toivottavasti jää tähän kroppaan. En mä sitä paitaa niin paljon rakasta!) Muutoin olen käyttänyt tavallisia trikootoppeja, löysiä paitoja ja neuleita. Paitsi onhan minulla tuo yksi hennesin trikoomekko, joka sopii hyvin niin raskaus- kuin imetysaikaankin.
Sen verran pihi olen, että äitiys- ja imetyspaitoja minulla on jäljellä vielä neljä. Kaksi t-paitaa ja kaksi toppia (sekä ne yöpaidat!) ja näitä tulee varmasti hankittua kyllä uusia. Esikoisen imetysajalta otetuissa kuvissa mulla on kaikissa aina sama musta-valkoraidallinen paita. Kerrospukeutuminen oli valttia siinäkin, että omillakin (ihan kuin ne imetysvaatteet eivät olisi omia) vaatteillä pärjää pitkälle. Liiviostoksille joudun myös, ne olivat viimeksi kyllä niin harmittavan huonoja kun ei muka raaskinut panostaa.
En siis ole kokenut äitiyspukeutumista mitenkään vaativaksi, eikä ole oikeastaan yhtään ikävä "omalle vaatekaapille". Käytän muutenkin niin paljon samoja vaatteita. Mutta töissä varmasti kuvitellaan, ettei minulla muita vaatteita olekan kuin tuo collari. Se on vain niin ihana ja käytännöllinen!
Painitaanko siellä raskausajan pukeutumien kanssa tai koitko sen helpoksi vai hankalaksi?
Painitaanko siellä raskausajan pukeutumien kanssa tai koitko sen helpoksi vai hankalaksi?