Kuinka ottaa parempia kuvia? | Alkeet

kesäkuuta 07, 2014

Tässä yksi postaus vanhasta Karnevaalikausi-blogista. Eilisessä blogitapaamisessa tuli puhetta simppeleistä valokuvausvinkeistä ja nyt muistin, että minultahan löytyy tällaiset. Eli esimerkkikuvat on suoraan kamerasta ilman käsittelyä, jotta näiden pienten muutosten vaikutuksen huomaisi hyvin. Pojan tukasta näkee, että vinkit ovat jo aika vanhoja. ;)

Aloitan blogissa sarjan, jossa kerron pieniä valokuvausvinkkejä. Vinkit on suunniteltu järkkärikuvaukseen, mutta myös pokkarikuvaajan kannattaa tutustua, sillä useista löytyy näitä samoja säätömahdollisuuksia.

En ole koulutukseltani valokuvaaja, mutta opintoihini on sisältynyt valokuvauskursseja, ja muuten olen ammentanut tietoa kirjallisuudesta, netistä, alalle kouluttautuneilta ystäviltä sekä omien kokemusten kautta jo vuosia. Vinkit ovat omaa käsialaa ja ne ovat omia huomioitani. Pyrin tässä  kertomaan asioista yksinkertaisesti ilman turhaa terminologiaa.

Näkökulmana toimii lähinnä lapsi+äiti/isä+kamera-kombinaatio. Tämä postaus sisältää vinkkejä järkkärikuvauksen alkeisiin ja tarkoitus olisi, että näiden avulla kuvat olisivat mahdollisimman valmiita jo kamerassa, ilman kuvankäsittelyä. (Postauksia on tulossa lisää...)

1. Kuvaaminen automaattiasetuksella/salamalla

Mielestäni järjestelmäkamera+automaattiasetuksella kuvaaminen on kuin kolmen hengen perhe ostaisi kauppamatkoja varten minibussin, eli täysin turhaa rahan ja ajan hukkaa. Järkkärien automaattiasetus kuvaa aina salamalla, oli kuvausolosuhteet millaiset tahansa.

Salamavalo tappaa aina kuvan tunnelman ja valo ei ole koskaan tasainen. Esimerkkikuvista näkee kuinka salama tekee hiuksiin kiillon, joka vie huomion itse kohteelta, korostaa tarpeettomasti taustaa ja aiheuttaa siristäviä (tai punaisia) silmiä. 

Neuvoisin kuvaamaan salamalla ainoastaan, kun kaikki muut keinot kohteen valaisemiseksi tai liikkeen pysäyttimiseksi on jo käytetty. (Muista keinoista alla lisää.)

Vinkki: Jos sinun on kuitenkin käytettävä kameran kiinteää salamaa, kannattaa kääräistä vaikka talouspaperin pala löyhästi salaman ympärille ja kiinnittää teipillä. Valkoinen paperi hajottaa ja pehmentää salaman valoa. 


salama_ei_salamaa

(Jälkihuomio esimerkkikuvista: Oikean puoleisesta kuvasta olisi saanut helposti vielä valoisamman pidentämällä suljinaikaa reilusti tai kuvaamalla ikkunan suunnasta, jolloin mallin kasvot olisivat valoon päin. Normaalisti olisinkin lisännyt tähän valotusta jälkikäsittelyssä.)

2. Valkotasapaino

Valkotasapaino voi tuntua pikkujutulta, mutta suosittelen kuitenkin lämpimästä perehtymään värilämpötiloihin. Huono valkotasapaino tekee kuvasta helposti laaduttoman näköisen. (Ks. kuvat alla.)

Silmäsi näkevät värit aina "oikein", olit sitten minkä sävyisessä valossa tahansa. Kamera ei voi kuitenkaan tiedä, joten kannattaa käyttää kameran valkotasapainoasetuksia (WB). Joskus valkotasapainolla voi kikkailla kuvaan erilaista fiilistä, mutta kuten kielioppisäännöissäkin - ne on tunnettava ennen kuin niitä voi rikkoa.  

Säädä vallitsevan valon mukaan hehkulamppu/halogeeni/aurinkoinen/pilvinen jne. On erittäin tärkeää muistaa valo-olosuhteiden muuttuessa myös säätää asetusta. WB:n automaattiasetus on useimmissa kameroissa ihan hyvä, mutta kannattaa opetella tuntemaan miten se toimii erilaisissa valoissa.

Vinkki: Valoisampi sekavalo (eli kaksi tai useampi eri värinen valonlähde) on mielestäni huonompi vaihtoehto kuin vähän hämärämpi yksi valonlähde. Esimerkiksi jos kuvaat kohdetta, jossa toinen puoli saa valon ikkunasta ja toinen puoli lampusta - sammuta vaikka lamppu, niin voit hallita värisävyt helpommin.

valkotasapaino

3. Kasvot ikkunaan päin

Muotokuvia otettaessa kannattaa aina hakeutua ikkunan läheisyyteen. Myös jos kuvaa leikkiviä lapsia lattialla, kannattaa kuvata aina niin, että kasvot ovat ikkunaa kohti. Takaa tuleva valo tekee paitsi kasvoihin varjot, myös koko kohteesta taustaa tummemman (= ei hyvä). 

Sisällä kuvatessa ikkunan läheisyys mahdollistaa korkealaatuiset kuvat, kun voit käyttää pienempää ISO-arvoa ja lyhyempää suljinaikaa.

Vinkki: Valoa läpäisevät verhot! Aurinkoisella säällä olohuoneessamme, jonka ikkunat ovat etelään päin, olisi liian kirkas ilman verhoja. Valkoiset verhot toimivatkin hyvänä valon hajottimena, ja valosta tulee tasainen ja pehmeitä varjoja syntyy hyvin vähän.


kasvot ikkunaa kohti

4. Kuvaa suurella aukolla

Vaikka asiat harvoin ovat mustavalkoisia, neuvoisin silti, että kannattaa pyrkiä kuvaamaan sisätiloissa aina mahdollisimman suurella aukolla, jotta saa mahdollisimman valoisia kuvia.

Mitä pienempi f-luku on, sitä suurempi linssin aukko on, ja sitä enemmän valoa pääsee kameran kennolle. Aukko vaikuttaa syväterävyyteen eli siihen kuinka paljon kohteen tausta blurrautuu. Taustan ollessa blurri eli epätarkka, kuvauskohde korostuu kauniisti eikä kuvaa katsoessa taustalla olevat asiat kiinnitä turhaan silmän huomiota.

Kun kuvan terävää aluetta halutaan laajentaa, joudutaan aukkoa pienentämään (eli f-lukua suurentamaan), joka taas tarkoittaa, että valotusaikaa täytyy pidentää pidentämistä ja/tai ISO-arvoa nostaa.

Huom. Valovoimaisella objektiivilla (esim. 50mm f/1.8) suurella aukolla kuvatessa vain pieni osa kuvasta on tarkka. Muista siis, että jos kuvaat lähikuvia kasvoista, f/1.8:lla, kuvatessa ongelmaksi voi syntyä se, että toinen silmä on terävä ja toinen blurri.

iso aukko

Kuvaan itse arkisin paljon vasta ilta-aikaan, jolloin olen käyttänyt surutta 1.8:n aukkoa (oik. kuva).  Siten pystyn käyttämään mahdollisimman pientä ISOa, joka antaa parantaa kuvankäsittelyvaihetta.

5. Kultainen leikkaus

Kun kameran säädöt ovat tuttuja, on helpompi keskittyä kuvan sommitteluun. Kultainen leikkaus on ikivanha sommittelusääntö. Yksinkertaisimmillaan se on kolmasosa jostain.

Todellisuudessa kultaisen leikkauksen matemaattinen kaava on paljon monimutkaisempi, mutta olet kuitenkin jo pitkällä jos lopetat kohteen sijoittamisen kuvan keskelle ja kuvittelet kuvaan ruudukon, jossa on yhdeksän osaa (yleensä digikameroista myös löytyy tällainen ominaisuus). Kuvauskohde sijoitetaan näiden ruutujen rajaviivoille. Eli horisontti tai kohde ei sijaitse keskellä kuvaa vaan 1/3-osaa jostain reunasta katsottuna.

Alla olevasta esimerkkikuvasta näkee kuinka pieni liike vasemmalle tekee kuvasta tasapainoisemman ja rauhallisemman.

kultainen leikkaus

Bonus

Ja nyt viimeistään päästään siihen varsinaiseen vinkkiosuuteen eli tässä tulee oivallinen muistisääntö: Muistat vain luvut 80 ja 800, niin hyvä tulee. 

Miksi? Suljinajan ei kannata olla yli 1/80s, muuten kuvaan tulee liikaa liike-epäterävyyttä eikä ISO-arvon kannata olla yli 800, muuten kuvat alkavat olla liian rakeisia.

Olet ehkä kuvannut joskus filmikameralla ja saatat muistaa, että filmejä myytiin erilaisilla herkkyyksillä, mm. yökuvaukseen. ISO-arvolla vaikutetaan siis kameran kennon valoherkkyyteen. Nykyään kameroiden maksimi ISO on jo useita tuhansia, mutta korkealle nostettu herkkyys aiheuttaa kuviin kohinaa eli rakeisuutta. Siksi ISO-arvon nostaminen, on mielestäni, se viimeinen - välttämätön - keino...ennen salaman esiin kaivamista.


Oliko tässä sinulle mitään uutta vai oliko ihan selvää kauraa? Seuraavassa vinkkipostauksessa enemmän kuvan sisällöstä kuin varsinaisesta teknisestä kuvaamisesta.

You Might Also Like

19 kommenttia

  1. Tuo viimeinen kohta oli kyllä todella tärkeä muistutus. Ei pitäisi laittaa ISO-arvoa yli 800 mutta liian usein tuppaan sen säätäämään vaikka 1600 asti tai jopa suurimpaan lukemaan. Hämärissä kuvauspaikoissa ainakin tyydyn siihen ja kyllä sen sitten huomaa laadusta valitettavasti. Pääosin kyllä kesäaikaan kaiken kuvaankin tuolla 800 mutta ennen kun valovoimaisemman ja "laadukkaamman" uuden putken saan tähän niin joudun vähän rokottelemaan jostain, että saa edes katsomisen arvoisia kuvia otettua jos on vähänkin hämärää tai olosuhteet muuten vaan huonot kuvailuun. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo se on musta myös tosi hyvä perusohje. Onneksi noita valovoimaisia linssejä löytyy myös aika edullisesti. Mun vakiokalusto arjessa on runko + 35mm/1.8f. Toimii hyvin lähikuvissa ja myös sopivan laaja tarvittaessa. :)

      Poista
  2. Kiitos hyvästä vinkkipostauksesta! Tämä innosti minua kokeilemaan manuaalisäätöjä first time ever. Ei siitä meinannut oikein mitään tulla! :S Pitäisi jonkun tulla opastamaan ihan kädestä pitäen! Nyt kumminkin opin, mistä säätöjä (aukkoa, valotusaikaa) ylipäätään pääsee säätämään. Mutta miten tämä kaiken tekee nopeasti, kun kuvaa ympäriinsä juoksentelevia lapsia? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että oli apua. Toivottavasti myös noista muista tulevista postauksista on jotain iloa. Joo kyllä noita on tietysti helpompi neuvoa kasvotusten, mutta toisaalta. Ei niitä kerrasta muista mitenkään. Ja siis tuohan on tosiaan ihan validi ongelma. Usein on kamerassa aivan väärät asetukset, mutta kyllä noihinkin oppii ja säädöt löytyy tilanteisiin äkistikin. :P

      Poista
  3. Kiitos hyvistä vinkeistä! Olen itse vielä ihan lähtökuopissa kuvaamiseni kanssa. Salamasta olen luopunut ja se on vienyt askeleen eteenpäin, mutta nyt pitäisi vielä opetella nuo manuaaliasetukset alkaen siitä, mistä pitää ihan ekaksi painaa, jotta pääsee säätelemään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, että tuli sitten tosiaan tarpeeseen tämän sarjan uusinta. Hieno juttu Anu, kyllä me teistä vielä kuvaajia leivotaan. :P Suosittelen opettelemaan niin, että käyttää ensin A-tilaa tai S-tilaa (vaihtelee vähän kameroista riippuen, mutta tarkoitan niitä, joilla itse säätää aukon ja kamera suljinajan tai päinvastoin), jolloin oppii ymmärtämään sen aukon ja suljinajan vaikutukset kuvassa. Odotan ihan innolla sitä meidän workshoppia!

      Poista
  4. Hyvä postaus, joka kertaa perusasiat! Pitää muistaa taas toi aukon säätäminen. Aikoja sitten filmille kuvatessa oli selvää, että valittu aukko vaikutti syväterävyyteen, mut miks onkaan niin vaikea soveltaa samaa tietoa digikuvaamiseen? Huomenna tarkistamaan kameran säätöjä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan totta, ja samoin olen miettinyt tuota kun monelle iso-arvokin on ihan vieras, vaikka se oli kuitenkin filmikuvaamisen peruspilareita. Mutta niin se vaan on, että joskus asioita on vaikea yhdistää vaikka ratkaisu olisi aivan nenän edessä, niin sanotusti.

      Poista
  5. Kiitos hyvästä vinkkipostauksesta, oli kiva lukea rautalankaesimerkkejä ja hiffata, että olen näköjään oppinut jotain! :) Sitten kun alkaa ymmärtää näitä, niin pian huomaa kaiken liittyvän kaikkeen, ja se siinä juuri on hauskaa! Kultaisen leikkauksen selitit tässä tosi kivasti, en ole aiemmin ihan hiffannut mitä se tarkoittaa sommittelussa (muuta kuin että ei kohdetta keskelle). Valotuksen kanssa kikkailu on välillä (hämärissä olosuhteissa) todella vaikeaa.. Olimme perjantaiyönä metsässä, ja yritin kuvata maisemia, nuotiota, vaahtokarkkeja ja mitä kaikkea, mutta illan hämärtyessä huomasi homman menevän todella vaikeaksi. Piti nostaa ISOa, jotta voisi pitää valotusajan edes 1/80, mutta tosiaa ISOn 1600 tekee jo aika rakeiseksi. Jalusta olisi ollut pelastus, jotta olisin saanut pidemmät valotusajat. Vaikka yleensä käytän muita asetuksia manuaalisesti, niin valkotasapainon olen laittanut automaattiselle, koska tuntui, ettei mitkään valmiit asetukset (paitsi ehkä päivänvalo) sopineet meidän kodin lamppujen värilämpötiloihin. Valkotasapainon säätämisestä olisikin ehkä kiva lukea syventävä postaus, esim. onko sitä tarpeen säätää itse? Olen kuullut jostain valkoisen paperin kikasta (ei hajuakaan mitä tarkoittaa, ja pitäisikö sellaista osata käyttää..). Niin ja oli oikein kiva tavata torstaina! Toivottavasti tapaamme taas ensi kerralla! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, kiva, että oli jotain hyötyä! Joo tuo yökuvaaminen on kyllä taas ihan oma taiteenlajinsa ja aika mahdotonta ilman jalustaa, mutta kokeilemalla vain! Monissa kameroissa ISO 1600 menee vielä kotikäytössä, mutta n kyllä jo todella rakeinen. Mun (aika suppean) kokemuksen mukaan Canonissa uskaltaa säätää ISO-arvoa vähän isommaksi kuin Nikonissa, siis ainakin harrastelijakameroissa. Nuo ammattikamerat sitten ovat asia erikseen.
      Valkotasapaino on kyllä haasteellinen, olen itse käyttänyt käsisäätöä, mutta se menee usein kyllä todella säätämiseksi. Mutta yllättäin, sekin on taas taito jossa kehittyy ja oppii tunnistamaan, että pilvinen sää on vaikka 7000 kelviniä. ;) Joo on olemassa se käsisäätö, oikeaoppisesti se pitäisi tehdä harmaalla paperilla, mutta ilmeisesti valkoistakin käytetään. Sitä tekniikkaa en ole niin opetellut, mutta laitan korvan taakse, jos tekisin aiheesta tarkemmin postauksen! Kiitos Katri!

      Poista
  6. Löysin blogiisi Projekti Verkaranta -blogin kautta ja jäin lukijaksi! Näitä kuvausvinkkejä odotan innolla lisää. Olen ihan aloittelija kameran kanssa. Ennen otin ne muutamat kuvat huonolla pokkarilla, sitten se sano ihtensä irti niin piti alkaa miettimään, että mitä sitä oikeasti tarvisi. Pieni koko oli minulle tärkeä enkä ollut ehdottomasti järkkärin kannalla, joten päädyin canonin mikrojärkkäriin. Pikkuhiljaa siihen ja koko kuvausmaailmaan tutustelen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huippua, tervetuloa! Tulenkin vastavierailulle. Iiiks, nyt äkkiä rustailemaan lisää. Ihanaa kun nämä saivat näin hyvän vastaanoton. Mikrojärkkärit ovat itselleni vähän vieraampi käsite, mutta eiköhän niissä tosiaan samat ominaisuudet ole, joten jos kirjoitan noista teknisistä ominaisuuksista, niin varmasti löytyy vastauksia myös niihin. ;)

      Poista
  7. Voi miten hyviä vinkkejä!! Luin tarkasti ja kahteen kertaan! :) Löysin tänään bloiisi ja olipas mukava yllätys. Jäinkin samantien lukijaksi! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi kiva kuulla! :) Tervetuloa vaan, yritän saada näitä vinkkejä pian tehtyä lisää.

      Poista
  8. Kiitos näistäkin vinkeistä, luin tietysti tuon myöhemmän postauksen ekaksi ja tämän vasta jälkeen. Kovasti odotan workshopia ja kädestä pitäen opastusta. Kamerani on mulle vasta melko uusi tuttavuus ja kaipaa perehtymistä, johon aika ja into eivät meinaa riittää. Mutta näillä pääsee aiheen ytimeen, kiitos vielä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ollos hyvä! :) Mäkin odotan sitä ja olen päässäni jo suunnitellutkin, että miten se toteutettaisiin. Ihanaa kun teillä on niin iso into. Ja kiva tehdä sitten näitä ohjeitakin.

      Poista
  9. Mukava blogilöytö! Ihanat nojatuolot näkyvät kuvissasi mistä ne on hankittu? Terkuin uusin lukijasi ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Jenna, ihan mahtavaa - tervetuloa! Noita nojatuoleja on vain yksi, ja se on pari vuotta vanha kirppislöytö. :)

      Poista

INSTAGRAM | @lindsonja

Uusimmat postaukset